Kokonaisturvallisuus valiokunnan kouluväkivaltaa koskevassa mietinnössä nostimme esiin neuroepätyypillisyyden roolin väkivallan osapuolien elämässä. Esimerkiksi ADHD voi lisätä haasteita oppimisessa ja koulumaailmassa, mikä altistaa erilaiselle oireilulle esim. käytöshäiriöinä. Nämä neuroepätyypillisyyden piirteet eivät ole sairaus eikä sinällään kyse ole siksi oireista, mutta selkeyden vuoksi puhun kuitenkin oireista. ADHD on osa neuroepätyypillisyyden esiintymistä, mutta siihen kuuluu paljon muitakin ilmentymisiä, kuten autisminkirjo.
Aikuisella ADHD oireilu voi olla hyvinkin erilaista kuin lapsilla ja nuorilla. Kaikenikäisillä oirekuva on kuitenkin yhtä uniikki kuin jokainen ihminen itsekin. Oireet voivat painottua eri ihmisillä eri osa-alueilla ja eri voimakkuuksilla. Jokaisen henkilökohtaiset tekijät vaikuttavat myös paljon oireiden esiintymiseen. Se ei ole pelkästään vilkkautta ja keskittymiskyvyn vaikeuksia. Se voi ilmetä ihmissuhteissa, vuorovaikutuksessa, uni-valverytmissä, ravitsemuksessa, muistin toiminnassa, ajattelussa jne. Asiaan voi myös liittyä muitakin tekijöitä, pitkäaikaisvaikutuksia tai haasteita, joko tämän tyypillisyyden tai muiden ulkopuolisten tekijöiden vuoksi, kuten kokemus huonommuudesta, riittämättömyydestä tai kiusaamista. Kukaan ei voi sanoa toisen puolesta, onko hänen kokemuksensa haasteita oikea tai väärä.
Keskeistä on, että ihminen kokee haasteita tai oireita, jotka vaikeuttavat hänen elämäänsä ja jaksamista. Taustasyystä riippumatta näihin asioihin tulee saada apua, jos ihminen kokee sitä tarvitsevansa.
Usein henkilö ei välttämättä edes itse tiedosta taustasyytä. ADHD on synnynnäinen aivokemiallinen tila, mutta elämäntilanteen muuttuessa voi tämä oireilu muuttua. Lapsena tai nuorena voi oireilun osa-alueet pysyä hallinnassa esim. vanhempien tuella, mutta itsenäistyessä ja aikuistuessa voi elämä ylittää oman selviytymisen tason ja näin oireet tulla esiin esim. arjenhallinnan- tai ajankäytön haasteina ja näin altistaa haittavaikutuksille kuten stressille, univaikeuksille, päihde- ja mielenterveysongelmille tai uupumukselle. Tässä ei ole kyse siitä ettei ihminen yritä tarpeeksi tai ota vastuuta elämästään. Tällaiset oireet liitetään usein muihin syihin tai hoidetaan itsenäisinä tekijöinä. Ongelmien pitkittyessä tai uusiutuessa on kuitenkin merkityksellistä tunnistaa juurisyyt, mutta vieläkin tärkeämpää on saada arki järjestettyä niin, että henkilö pärjäilee ja haitallinen oireilu helpottuu, koska ADHD ei parane. Yhteiskunnas odotuksiin sopeutumisessa voi olla vaikeuksia, kun moni asia on järjestetty neurotyypillisten mukaan esim. 8 h työpäivä voi olla ADHD henkilölle normaalia kuormittavampi, sillä keskittyminen vaatii enemmän energiaa ja ponnistelua.
Ihminen saattaa pohtia sitä, miksi tavallinen arki saa hänet uupumaan, vaikka yrittää parhaansa. Siksi ei ole relevanttia odottaa kaikkien suoriutuvan samalla tavalla arjesta, kuin neurotyypillinen voisi.
Suurin osa ADHD henkilöistä selviytyy elämässään sujuvasti, osa ei edes huomaa oireita, koska he ovat eläneet niiden kanssa koko elämänsä ja sopeutuneet tilanteisiin, kehittäneet selviytymiseen keinoja ja apuvälineitä tai saaneet järjestettyä itselleen sopivan arjen. He tuntevat itse itsensä ja osaavat kohdata haasteita. Neuroepätyypillisillä on usein myös ”supervoimia”, kuten tavallisesta poikkeavaa luovuutta, innovatiivisuutta, kyky hyperkeskittyä mielenkiinnon kohteisiinsa, ongelmienratkaisukykyä ja hyvää ihmistuntemusta, samaistumiskykyä ja kykyä kohdata erilaisia ihmisiä. Nämä voivat olla äärettömän merkityksellisiä ja tuottoisia ominaisuuksia työntekijässä ja siksi työnantaja hyötyy siitä, että mahdollistaa tämän henkilön potentiaalin kukoistamisen.
Esimerkki: Lapsi ei kykene arvioimaan omaa oireiluaan, sen syitä tai oireiden vaikutusta elämään. Aikuisena henkilö voi havainnoida jopa kattavammin omaa oireiluitaan. Tyypillisesti naisten kohdalla diagnosoimaton ADHD on tarkkaavaisuuden puolella ilman selkeää motorista levottomuutta, hänen on syntynyt ennen vuotta 2000 ja hän on pärjännyt koulussa ihan hyvin. Kuitenkin aikuisena hän koke uupumusta, masennusta ja arjen kuormitusta. Tässä voi olla taustalla myös muita syitä, mutta yksi taustasyy voi olla ADHD jota hän alkaa epäilemään, kun mediassa on alettu puhumaan siitä ja huomaa samaistuvansa asioihin, kun ei ole keksinyt muitakaan syitä kuten traumaa lapsuudessa.
Nykyään puhutaan siitä, että ADHD olisi ”muoti diagnoosi”. Lisääntyneisiin diagnooseihin vaikuttaa mm. että asiasta puhutaan, tieto sen moninaisuudesta on lisääntynyt ja maailma on muuttunut kuormittavaksi ja vaativaksi joten oireisiin on kaivattu apua. Aiemminkin on nähty diagnoosipiikkejä, kun jostain asiasta on alettu puhumaan kuten vaikka uniapnean kohdalla on käynyt. Kaikki ADHD diagnoosit eivät välttämättä ole ”oikeita” koska sitä ei voida mitata kuten happisaturaatiota, mutta diagnoosia merkityksellisempää on se, että henkilö saa apua. Siksi on tärkeää, että diagnooseihin ei suhtauduta koskaan absoluuttisena totuutena, usein ne ovat vain osa totuutta. Nyt diagnoosin asettaminen on kuitenkin edellytys esim. lääkehoidon testaamiseksi. Lääkehoitokaan ei saisi olla semmoinen mörkö, kun se nyt on. Jos henkilö saa siitä apua, on se silloin tärkeä osa hoitoa. Tärkeää on toki ehkäistä väärinkäyttöä, mutta asenne lääkityksen ympärillä on luonut sille stigmaa. Toimiva ADHD lääkitys ei tunnu ns. miltään vaan auttaa esim. keskittymään, vähentää kuormitusta, parantaa ihmisen elämänhallintaa tai tuo apua vuorokausirytmin ylläpitoon.
ADHD diagnoosi estää myös joihin ammatteihin hakeutumisen kuten raidekuljettajaksi. ADHD:n tasoisuus ja ns. oireilu on kuitenkin vaihteleva eikä välttämättä vaikuttaisi suoraan työkykyyn, joten tällainen linjaus ei ole tasa-arvoinen. Pitäisi keskittyä enemmän siihen, että henkilöiden toimintakyky arvioitaisiin. Liikennelentäjän ammatti voisi olla jonkun unelma-ammatti, joten hän jättää hakeutumatta ADHD tutkimuksiin ja toimii silti ammatissaan, mutta jää vaille apua jonka voisi saada. Asioiden ei pitäisi olla esteitä, vaan hyvinvoinnin kannalta on tärkeää tunnistaa erilaisia tekijöitä, jotta ne voidaan huomioida ja näin lisätä mm. turvallisuutta ja ymmärrystä.
Mitä aiemmin haasteisiin saa apua, sitä paremmin henkilö voi sopeutua tilanteeseen ja oppia elämään siinä, myös muuttuvissa tilanteissa, sekä hyödyntää näin potentiaaliaan.
Pitkään jatkuvat haasteet kuormittavat ja voivat ajaa muiden ongelmien äärelle esim. talousvaikeuksiin. Tietoisuus ja itsetuntemus on tässä myös tärkeässä roolissa. Osa saa lääkityksestä apua, mutta kaikille se ei ole vaihtoehto. Hoitoon voi kuulua esim. yksilöllisiä järjestelyitä opinnoissa ja työelämässä, terapiaa ja tuki elämänhallintaan. Joskus riittää, että henkilö oppii itse antamaan itselleen armoa, mutta niin tulee myös yhteiskunnan antaa.
Lähteitä: https://www.duodecimlehti.fi/duo14762 https://adhdtutuksi.fi/mika-on-adhd/adhd-aikuisella/ https://www.duodecimlehti.fi/duo16957 https://adhd-liitto.fi/adhd-julkaisut/aikuisen-arki-toimimaan/ https://www.kaypahoito.fi/nix02452 https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00353 https://adhd-liitto.fi/adhd-tietoa/yleista-tietoa-adhdsta/ https://www.mielenterveystalo.fi/fi/neuropsykiatriset-vaikeudet/perustietoa-adhdsta https://www.aivosaatio.fi/diagnoosi/mika-on-adhd/ https://adhdtutuksi.fi/wp-content/uploads/2021/11/Naisten-ADHD_212x210_012021_79678343.pdf https://www.adhd-aikuiset.fi/mika-on-adhd/testit/