Lapsella tulisi olla turvallinen lapsuus. Hänen ei tulisi joutua pelkäämään koulussa, kotona tai vapaalla. Kuitenkin edelleen meillä Suomessa moni lapsi kokee väkivaltaa niin toisten lapsien, kuin myös aikuisten kautta. Väkivaltaa on monenlaista. Henkinen väkivalta on vähintään yhtä vahingollista, kuin fyysinenkin.
Koulukiusaaminen on edelleen iso ongelma. Se saa jatkuvasti uusia muotoja ja on digitalisaation myötä kurottautunut lapsen kotiin saakka. Nettikiusaaminen voi pysyä vanhemmilta ja opettajilta hyvinkin salassa, vaikka sinällään se voi olla netissä kaikkien nähtävillä. Kiusaaminen ja väkivalta saa jatkuvasti uusia muotoja ja siksi sitä voi olla vaikeaa huomata.
Viimevuosina on saannut seurata kauhulla uutisointia alaikäisten lisääntyneistä väkivaltatapauksista. Alaikäiset kantavat mukanaan teräaseita, ryöstelevät toisiaan, pahoinpitelevät ja jopa jengiytyvät.
”Alaikäisten nuorten väkivaltaisuus on kasvussa pääkaupunkiseudulla.” HS – 5.10.2022
”Alle 15-vuotiaiden tekemät epäillyt pahoinpitelyrikokset ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti Lounais-Suomen poliisilaitoksen alueella.” HS – 26.8.2022
”Alaikäisten ja varsinkin alle 15-vuotiaiden tekemät rikokset ovat lisääntyneet viime vuosina Suomessa. Eniten nuorten tekemiä pahoinpitelyjä on Vaasassa ja Seinäjoella, kun lukuja suhteutetaan väkilukuun.” YLE – 9.9.2022
”Etelä-Suomessa jo pidempään ilmennyt nuorten väkivaltaisuus näkyy nyt myös pohjoisessa.” YLE – 3.6.2022
Tässä vain otoksia siitä, kuinka maanlaajuinen ja huolestuttava ilmiö on. Samaan aikaan, kun osalla nuorista menee yhä paremmin, on osalla nuorista yhä enemmän ongelmia. Ongelmat ilmenevät esimerkiksi huumausaineiden ja alkoholin käyttönä, pahoinpitelyinä ja näpistelynä. Se että tämänkaltaiset ongelmat koskettavat lapsia, jopa 10-vuotiaita, ei voi olla asia joka hyväksytään. Aikuisten kohdalla on joskus pakko todeta ettei kaikkia voi pelastaa, jos he eivät halua tulla pelastetuksi, mutta lapsien kohdalla ei voida velvoittaa heitä yksin kasvattamaan itseään.
Syitä tähän ilmiöön on monia. Tämä lisääntynyt väkivaltaisuus on lähtenyt käsistä koronan tahdissa sen tuomien muutosten vuoksi. Myös maahanmuuttajien kehno integrointi meidän yhteiskuntaan ja rasismi ovat osa ilmiötä. Yli sukupolvien siirtyvä puhumattomuuden kulttuuri ja tunnetaitojen puutteellisuus ei anna eväitä lapselle kasvaa itseään sanoittavaksi. Yhä nuoremmat kärsivät myöskin yhteiskunnan menestys ja suorituskeskeisyydestä, kun peruskoululaiset huolehtivat vaikeimmassa murrosiän kasvuvaiheessa siitä, saako tarpeeksi hyvän todistuksen jatko-opiskeluun. Painetta kasataan paljon, vielä niin pienille hartioille.
Usein lapsi ei uskalla tai osaa pyytää apua ja kertoa asioista. Aikuisten tulisi siis puhua ja opettaa lapsikin puhumaan niistä. Lapsella on tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi. Aikuisen tulisi siis nähdä lapsi ja kuunnella häntä. Ongelmat vaativat myös valtakunnallista huomiota ja ratkaisuja. Tämän päivän lapset, ovat tulevaisuuden aikuisia. Lapset kantavat näitä taakkoja pahimmillaan läpi elämänsä. Ongelmat ovat kuin energia, eivät ne vain katoa, ainoastaan muuttavat muotoaan ellei virtaa katkaista ajoissa.
Aikuisilla on velvollisuus pitää huolta siitä, että lapset ovat turvassa.