Vaalit lähestyvät kovaa vauhtia ja ennakkoäänestys alkaa pian!
Vaalipäivä sunnuntaina 13.4.2025 klo 9–20
Ennakkoäänestys kotimaassa 2.–8.4.2025 ja ulkomailla 2.–5.4.2025
Alla keskeisiä nostojani teemoista joita pidän erityisen tärkeänä tulevalla kaudella.
Kokonaisturvallisuus valiokunnan kouluväkivaltaa koskevassa mietinnössä nostimme esiin neuroepätyypillisyyden roolin väkivallan osapuolien elämässä. Esimerkiksi ADHD voi lisätä haasteita oppimisessa ja koulumaailmassa, mikä altistaa erilaiselle oireilulle esim. käytöshäiriöinä. Nämä neuroepätyypillisyyden piirteet eivät ole sairaus eikä sinällään kyse ole siksi oireista, mutta selkeyden vuoksi puhun kuitenkin oireista. ADHD on osa neuroepätyypillisyyden esiintymistä, mutta siihen kuuluu paljon muitakin ilmentymisiä, kuten autisminkirjo.
Aikuisella ADHD oireilu voi olla hyvinkin erilaista kuin lapsilla ja nuorilla. Kaikenikäisillä oirekuva on kuitenkin yhtä uniikki kuin jokainen ihminen itsekin. Oireet voivat painottua eri ihmisillä eri osa-alueilla ja eri voimakkuuksilla. Jokaisen henkilökohtaiset tekijät vaikuttavat myös paljon oireiden esiintymiseen. Se ei ole pelkästään vilkkautta ja keskittymiskyvyn vaikeuksia. Se voi ilmetä ihmissuhteissa, vuorovaikutuksessa, uni-valverytmissä, ravitsemuksessa, muistin toiminnassa, ajattelussa jne. Asiaan voi myös liittyä muitakin tekijöitä, pitkäaikaisvaikutuksia tai haasteita, joko tämän tyypillisyyden tai muiden ulkopuolisten tekijöiden vuoksi, kuten kokemus huonommuudesta, riittämättömyydestä tai kiusaamista. Kukaan ei voi sanoa toisen puolesta, onko hänen kokemuksensa haasteita oikea tai väärä.
Keskeistä on, että ihminen kokee haasteita tai oireita, jotka vaikeuttavat hänen elämäänsä ja jaksamista. Taustasyystä riippumatta näihin asioihin tulee saada apua, jos ihminen kokee sitä tarvitsevansa.
Usein henkilö ei välttämättä edes itse tiedosta taustasyytä. ADHD on synnynnäinen aivokemiallinen tila, mutta elämäntilanteen muuttuessa voi tämä oireilu muuttua. Lapsena tai nuorena voi oireilun osa-alueet pysyä hallinnassa esim. vanhempien tuella, mutta itsenäistyessä ja aikuistuessa voi elämä ylittää oman selviytymisen tason ja näin oireet tulla esiin esim. arjenhallinnan- tai ajankäytön haasteina ja näin altistaa haittavaikutuksille kuten stressille, univaikeuksille, päihde- ja mielenterveysongelmille tai uupumukselle. Tässä ei ole kyse siitä ettei ihminen yritä tarpeeksi tai ota vastuuta elämästään. Tällaiset oireet liitetään usein muihin syihin tai hoidetaan itsenäisinä tekijöinä. Ongelmien pitkittyessä tai uusiutuessa on kuitenkin merkityksellistä tunnistaa juurisyyt, mutta vieläkin tärkeämpää on saada arki järjestettyä niin, että henkilö pärjäilee ja haitallinen oireilu helpottuu, koska ADHD ei parane. Yhteiskunnas odotuksiin sopeutumisessa voi olla vaikeuksia, kun moni asia on järjestetty neurotyypillisten mukaan esim. 8 h työpäivä voi olla ADHD henkilölle normaalia kuormittavampi, sillä keskittyminen vaatii enemmän energiaa ja ponnistelua.
Ihminen saattaa pohtia sitä, miksi tavallinen arki saa hänet uupumaan, vaikka yrittää parhaansa. Siksi ei ole relevanttia odottaa kaikkien suoriutuvan samalla tavalla arjesta, kuin neurotyypillinen voisi.
Suurin osa ADHD henkilöistä selviytyy elämässään sujuvasti, osa ei edes huomaa oireita, koska he ovat eläneet niiden kanssa koko elämänsä ja sopeutuneet tilanteisiin, kehittäneet selviytymiseen keinoja ja apuvälineitä tai saaneet järjestettyä itselleen sopivan arjen. He tuntevat itse itsensä ja osaavat kohdata haasteita. Neuroepätyypillisillä on usein myös ”supervoimia”, kuten tavallisesta poikkeavaa luovuutta, innovatiivisuutta, kyky hyperkeskittyä mielenkiinnon kohteisiinsa, ongelmienratkaisukykyä ja hyvää ihmistuntemusta, samaistumiskykyä ja kykyä kohdata erilaisia ihmisiä. Nämä voivat olla äärettömän merkityksellisiä ja tuottoisia ominaisuuksia työntekijässä ja siksi työnantaja hyötyy siitä, että mahdollistaa tämän henkilön potentiaalin kukoistamisen.
Esimerkki: Lapsi ei kykene arvioimaan omaa oireiluaan, sen syitä tai oireiden vaikutusta elämään. Aikuisena henkilö voi havainnoida jopa kattavammin omaa oireiluitaan. Tyypillisesti naisten kohdalla diagnosoimaton ADHD on tarkkaavaisuuden puolella ilman selkeää motorista levottomuutta, hänen on syntynyt ennen vuotta 2000 ja hän on pärjännyt koulussa ihan hyvin. Kuitenkin aikuisena hän koke uupumusta, masennusta ja arjen kuormitusta. Tässä voi olla taustalla myös muita syitä, mutta yksi taustasyy voi olla ADHD jota hän alkaa epäilemään, kun mediassa on alettu puhumaan siitä ja huomaa samaistuvansa asioihin, kun ei ole keksinyt muitakaan syitä kuten traumaa lapsuudessa.
Nykyään puhutaan siitä, että ADHD olisi ”muoti diagnoosi”. Lisääntyneisiin diagnooseihin vaikuttaa mm. että asiasta puhutaan, tieto sen moninaisuudesta on lisääntynyt ja maailma on muuttunut kuormittavaksi ja vaativaksi joten oireisiin on kaivattu apua. Aiemminkin on nähty diagnoosipiikkejä, kun jostain asiasta on alettu puhumaan kuten vaikka uniapnean kohdalla on käynyt. Kaikki ADHD diagnoosit eivät välttämättä ole ”oikeita” koska sitä ei voida mitata kuten happisaturaatiota, mutta diagnoosia merkityksellisempää on se, että henkilö saa apua. Siksi on tärkeää, että diagnooseihin ei suhtauduta koskaan absoluuttisena totuutena, usein ne ovat vain osa totuutta. Nyt diagnoosin asettaminen on kuitenkin edellytys esim. lääkehoidon testaamiseksi. Lääkehoitokaan ei saisi olla semmoinen mörkö, kun se nyt on. Jos henkilö saa siitä apua, on se silloin tärkeä osa hoitoa. Tärkeää on toki ehkäistä väärinkäyttöä, mutta asenne lääkityksen ympärillä on luonut sille stigmaa. Toimiva ADHD lääkitys ei tunnu ns. miltään vaan auttaa esim. keskittymään, vähentää kuormitusta, parantaa ihmisen elämänhallintaa tai tuo apua vuorokausirytmin ylläpitoon.
ADHD diagnoosi estää myös joihin ammatteihin hakeutumisen kuten raidekuljettajaksi. ADHD:n tasoisuus ja ns. oireilu on kuitenkin vaihteleva eikä välttämättä vaikuttaisi suoraan työkykyyn, joten tällainen linjaus ei ole tasa-arvoinen. Pitäisi keskittyä enemmän siihen, että henkilöiden toimintakyky arvioitaisiin. Liikennelentäjän ammatti voisi olla jonkun unelma-ammatti, joten hän jättää hakeutumatta ADHD tutkimuksiin ja toimii silti ammatissaan, mutta jää vaille apua jonka voisi saada. Asioiden ei pitäisi olla esteitä, vaan hyvinvoinnin kannalta on tärkeää tunnistaa erilaisia tekijöitä, jotta ne voidaan huomioida ja näin lisätä mm. turvallisuutta ja ymmärrystä.
Mitä aiemmin haasteisiin saa apua, sitä paremmin henkilö voi sopeutua tilanteeseen ja oppia elämään siinä, myös muuttuvissa tilanteissa, sekä hyödyntää näin potentiaaliaan.
Pitkään jatkuvat haasteet kuormittavat ja voivat ajaa muiden ongelmien äärelle esim. talousvaikeuksiin. Tietoisuus ja itsetuntemus on tässä myös tärkeässä roolissa. Osa saa lääkityksestä apua, mutta kaikille se ei ole vaihtoehto. Hoitoon voi kuulua esim. yksilöllisiä järjestelyitä opinnoissa ja työelämässä, terapiaa ja tuki elämänhallintaan. Joskus riittää, että henkilö oppii itse antamaan itselleen armoa, mutta niin tulee myös yhteiskunnan antaa.
Lähteitä: https://www.duodecimlehti.fi/duo14762 https://adhdtutuksi.fi/mika-on-adhd/adhd-aikuisella/ https://www.duodecimlehti.fi/duo16957 https://adhd-liitto.fi/adhd-julkaisut/aikuisen-arki-toimimaan/ https://www.kaypahoito.fi/nix02452 https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00353 https://adhd-liitto.fi/adhd-tietoa/yleista-tietoa-adhdsta/ https://www.mielenterveystalo.fi/fi/neuropsykiatriset-vaikeudet/perustietoa-adhdsta https://www.aivosaatio.fi/diagnoosi/mika-on-adhd/ https://adhdtutuksi.fi/wp-content/uploads/2021/11/Naisten-ADHD_212x210_012021_79678343.pdf https://www.adhd-aikuiset.fi/mika-on-adhd/testit/
Olen ehdolla jatkokaudelle aluevaltuustoon kevään 2025 aluevaaleissa Pirkanmaalla ja ensimmäistä kertaa ehdolla kuntavaaleissa Tampereella.
Aluevaalit 2021 olivat ensimmäiset vaalini ja olen vielä tänäkin päivänä äärettömän kiitollinen siitä luottamuksesta, jonka ansiosta pääsin vaaleista läpi valtuustoon. Noissa vaaleissa puhuin työntekijöistä ja heidän roolistaan sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluissa. Työskentelin itsekin Pirkanmaan sairaanhoitopiirillä ja 2022 jälkeen Pirhan alaisuudessa ihan tavallisena rivityöntekijänä leikkaussalissa. Sittemmin syksyllä 2024 irtisanouduin Pirhan palveluksesta ja siirryin opiskelemaan biotuotetekniikan insinööriksi. Olin 10 vuoden ajan sotella eri tehtävissä, yritin jaksaa siellä, mutta lopulta minun oli todettava, että ala vei terveyteni. Fyysisesti raskas työ nakersi terveyttäni monella tapaa ja asiaa korjailtiin jopa kirurgin veitsen avulla. Vaikka sain osittain apua näihin ongelmiin, ei kaikki tule ehkä enää koskaan kuntoon. Työ aiheutti minulle myös toistuvia työuupumuksia. Eettinen stressi, jatkuva ”tehostaminen” ja suuressa kuvassa arvostuksen puute työntekijöitä kohtaan lisäsi tätä painetta. Vaikka olin löytänyt työpaikan, jossa oli maailman ihanimpia työkavereita ja harvinaislaatuisen taitava lähiesihenkilö koin, että minun on parempi lähteä katsomaan millä muulla tavalla voisin tehdä arvojeni mukaista työtä. Teen edelleen keikkatöitä terveydenhuollossa ja haluankin pitää itseni oikeasti ajan tasalla siitä mitä sotepella tapahtuu siellä missä ne asiat tapahtuvat.
Aluevaltuuston kauden alkupuolella 2021 toimin tarkastuslautakunnan ensimmäisenä varapuheenjohtajana. Nautin tuosta vaikuttamisen paikasta paljon koska siellä tuntui, että pääsee oikeasti nostamaan esiin ongelmakohtia ja käymään hyvää keskustelua koostaen aluevaltuustolle , -hallitukselle ja viranhaltijoille tarkastuskertomuksia. Tarkastuslautakunnan toiminta oli hyvin itsenäistä ja poliittisen populismin ulkopuolella. Valitettavasti kuitenkin selvisi hieman ennen hyvinvointialueen virallisen toiminnan alkua, etten voi jatkaa tehtävässä, jos toimin hyvinvointialueen työntekijänä. Vaihdoinkin näin ollen hyvinvointi- ja kokonaisturvallisuus valiokuntaan. Valiokunnan mukana olen päässyt tutustumaan laajasti pelastuslaitoksen toimintaan, yhteistyöhön poliisin kanssa, turvallisuuden tilanteeseen ja ottamaan kantaa asukkaiden ja asiakkaiden hyvinvoinnin ja turvallisuuden kysymyksiin. Valiokunnat keskittyvät tarkemmin ajankohtaisiin kysymyksiin, laadittaviin suunnitelmiin ja antavat lausuntoina esimerkiksi muutosehdotuksia päätöksentekoon. Olen pyrkinyt tarttumaan näihin vaikuttamisen paikkoihin, vaikka sieltä ei ponnisteta parrasvaloihin, ei kerätä huomiota mediassa tai saada kivoja klippejä omaan someen. Se ei ole minulle tärkeää, vaan se, että tiedän siellä olevan se vaikuttamisen paikka. Monet asiat valmistellaan ja periaatteessa päätetään jo ”kulisseissa”, joten siellä on oltava paikalla. Ja sinne vaikuttamisen mahdollisuuksien äärelle haen jatkokautta. Nyt kun en enää toimi Pirhan työntekijänä, ei minulta rajautuisi pois myöskään lautakunta tai jaosto paikat, joissa vaikutetaan esimerkiksi henkilöstön asioihin.
Kun lähdin ensimmäisiin aluevaaleihin ehdolle, halusin pitää meteliä työhyvinvoinnin lisäksi mielenterveystyöstä ja ennaltaehkäisystä. Nämä teemat ovat edelleen ajankohtaisia ja siksi ne ovat myös tulevien vaalieni keskeisiä teemoja.
Valtuustoryhmämme on pitänyt koko kauden esillä mielenterveys kysymyksiä ja olen yhdessä heidän kanssaan saanut jättää valtuustoaloitteita aiheesta, sekä koskien myös muita tärkeitä asioita. Ennaltaehkäisystä tuli yksi strategian kärjistä, eli se läpileikkaa kaiken toiminnan suunnittelun, velvoittaen viranhaltijoita huomioimaan sen toiminnan uudelleen järjestämisessä. Aluevaltuuston ensimmäinen kausi sisälsi paljon perustuksien rakentamista, uuden luomista, käytäntöjen hakemista ja raamien etsimistä sille, kuinka hommat jatkossa hoidetaan. Jatkossa työtä on vielä paljon ja ensikaudella tullaan tilanteeseen, kun lain mukaan talous on täytynyt saada tasapainoon. Edelleen alijäämäinen budjetti tulisi saada katettua, jotta alue saa lainan uusiin investointeihin, kuten rakennushankkeille uusista sairaalarakennuksista. Nämä hankkeet ovat tärkeitä mm. työturvallisuuden näkökulmasta. Kauden yksi keskeisimpiä haasteita on ollut valtuuston puoluepaikkojen jakautuminen oikean laidan hyväksi. Kokoomus on vetänyt valtuustoa hyvin viranhaltija mielisesti ja persut ovat olleet heidän linjaansa tyytyväisiä. Vaalit tulevat siis olemaan ennen kaikkea mahdollisuus uudenlaiselle lähestymistavalle, jossa viranhaltijoiden esitykset eivät ole kyseenalaistamatta nuijittu. Uusi valtuuston kokoonpano on mahdollisuus myös paremmalle yhteistyölle asioiden valmistelun kohdalla.
Politiikan ei toivota puuttuvan operatiiviseen toimintaan, vaan aluevaltuusto on osa strategista johtamista. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei valtuusto päätä ns. seinien paikasta tai aukioloajoista. On järkevää, ettei yksittäisten asioiden käytännön toteutuksesta päätä työyksikön toiminnasta liian kaukana olevat henkilöt. Poliittisesti on kuitenkin mahdollista vaikuttaa näihin asioihin aluevaltuustossa. Aluevaltuusto päättää suuria linjoja ja raamit sille, kuinka toiminta tulee suunnitella palvelu- ja toimialueilla. Kun suunnitelmia toteutetaan käytännössä, on niitä noudatettava. Valtuustolla on strategian lisäksi suora vaikutus mm. rahoituksen kohdentamisen kautta toiminnanjärjestämiseen, toimipisteisiin, palvelutarjontaan tai henkilöstönmäärään eri osa-alueilla. Hankala taloudellinen tilanne on kuitenkin saanut aikaan myös huonoja päätöksiä johtoportaassa, johon valtuutettuna ei ole suoraan saanut olla vaikuttamassa. Hyvinvointialueiden toiminnan edellytykset tulee valtiontasolta lainsäädännöstä ja sen myöntämästä rahoituksesta. Hyvinvointialueilla on nyt hyvin vähän mahdollisuuksia ”soveltaa”, koska laki määrittää mitä tulee järjestää ja antaa siihen riittämättömän rahoituksen. Hyvinvointialueen tehtävänä on ratkaista tämä ongelma, jos se haluaa jatkaa toimintaansa. Mikäli alue ei tässä suoriudu, ottaa valtio ohjat alueen talouden tasapainotuksesta eli käytännössä leikkauksista. Näin hyvinvointialueet on pakotettu tekemään leikkauksia, hakemaan säästöjä ja muuttamaan toimintansa järjestämistä hyvin nopeasti, vain muutaman vuoden aikana. Palveluiden tarve ei kuitenkaan vähene ilman ennaltaehkäisyyn panostamista vaan vaatii pitkäjänteistä työtä ja aikaa. Panostuksella voidaan saada aikaan positiivisia vaikutuksia mm. palvelutarpeen keventymisellä, oikein kohdistettuna apuna ja aikaisempana puuttumisena.
Olen myös ensimmäistä kertaa ehdolla samaan aikaan käytävissä kuntavaaleissa Tampereen kaupunginvaltuustoon.
Näen kahdet vaalit mahdollisuutena. Valtuustossa on puhuttu läpi kauden siitä, kuinka tärkeää yhteistyö kuntien kanssa on hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistämisessä. Näissä kysymyksissä koen osaamisestani olevan hyötyä. Valtuustoissa kuitenkin toimitaan aina juuri sen valtuuston valtuutettuna, jonka pöydässä istutaan, ajaen siellä parasta. Ymmärryksestä ja tiedosta eri valtuustojen asioista ei ole kuitenkaan haittaa, vaan mielestäni se parantaa tietoon pohjaavaa päätöksentekoa. Periferiakuntien edustajien kohdalla tuntuu välillä käyvän niin, että kuntapoliitikko tulee aluevaltuustoon ajamaan oman kunnan asiaa, eikä koko hyvinvointialueen etua. Tämä on toki hyvin inhimillinen tapa reagoida esimerkiksi palvelu leikkauksiin ja merkki siitä, että nämä kunnat eivät ole tulleet kuulluksi ja huomioiduksi oikein. Koko valtuuston tulee ajaa koko alueen yhteistä etua kokonaisuutena ja siihen tulee kuulua pienien kuntien aseman huomioiminen järkevästi ja tasapuolisesti. Tampereen valtuutettuna ei synny samankaltaista kuntaristiriitaa aluevaltuustossa, koska väestöpohja ei karsi tärkeitä palveluita kaupungista. Tampereen onkin tärkeää osallistua ympäryskuntiensa kanssa tehtävään yhteistyöhön laajasti.
Viime eduskuntavaaleissa halusin nostaa esiin opiskelijoita, ja tätä aion jatkaa myös kuntavaaleissa. Valitettavasti heihin on kohdistettu leikkauksia, joiden vaikutukset kaatuvat myös kuntien niskaan. Tampereella on kolme isoa korkeakoulua, lukuisia lukioita ja kattavaa ammatillista koulutusta monessa eri oppilaitoksessa. Tampere on opiskelijakaupunki ja siihen on panostettava. Opiskelijoista tulee tulevaisuuden osaajia, joita kannattaa houkutella jäämään Pirkanmaalle. Yrityksille on suotuisaa asettua tänne, jos tekijätkin ovat täällä. Oppiminen on elinikäinen asia ja siihen tulee panostaa sen mukaisesti. Tästä on runsaasti tutkittua tietoa: lapsen kasvun ja kehityksen tukeminen luo perustuksen tälle polulle, koulutuksen tasolla on yhteys terveyteen ja uuden opettelu ylläpitää toimintakykyä, sekä ehkäisee muistisairauksia. Koulutus, tutkimus ja kehitys ovat avain talouskasvuun ja uusiin innovaatioihin. Sivistystyö on tärkeä osa myös kulttuuria, jolla on mahdollisuus kukoistaa Tampereella. Tämä lisää ihmisten hyvinvointia ja työpaikkoja. Kaupunkikehityksen suunta tulee pysyä siinä, mikä tukee asukkaiden terveyttä, hyvinvointia ja viihtyvyyttä. Hyvinvointia ja terveyttä lisää myös liikunta, mutta ne myös mahdollistavat liikkumisen. Huonosti voiva ihminen ei usein jaksa liikkua ja kiire saa monen karsimaan liikunnan arjesta ensimmäisenä. Lapsilla ja nuorilla tulisi olla mahdollisuus kasvaa liikunnallisiksi perheen taloudelliseen taustaan katsomatta. Kaupungilla on iso rooli arjen liikunnan mahdollistaja kaikenikäisille. Kaupunkisuunnittelulla, liikuntapaikoilla, seurojen tukemisella, tieverkostolla ja kouluilla on roolinsa tässä, johon kuntapolitiikassa voidaan vaikuttaa.
Asiat eivät synny itsestään, vaan ne ovat aina seurausta jostain muutoksesta. Muutoksia tehdään tai niihin vastataan.
Jotkut asiat tapahtuvat nopeasti ja jotkin vaativat pitkän ajan. Tärkeintä on kuitenkin olla paikalla siellä missä suunta ja ratkaisut valitaan. Päätöksenteon tulee olla tutkittuun tietoon perustuvaa, ratkaisukeskeistä, pitkäjänteistä, inhimillistä ja empaattista. Siksi haen jatkokautta Pirkanmaan aluevaltuustossa ja olen ehdolla Tampereen kuntavaaleissa. Jotta nämä asiat eivät jää huoneiden ulkopuolelle.
Osavuosikatsauksessa 1-9/24 käytiin läpi tavoitteiden toteutumisen nykytilannetta, jossa kerrottiin mm. työntekijöiden työtyytyväisyyden parantuneen kyselyvastauksissa. Tavoitteeksi vastausprosentiksi oli asetettu 60%, mutta vastausprosentti jäi 26,2%. En pitäisi näin pientä vastausprosenttia kovinkaan luotettavana.
Vaikka asiakas- ja potilastyötä tekevien työtyytyväisyys olisikin parantunut vastauksissa, on todettava, että moni työssään kuormittunut ja tyytymätön on saattanut lakata vastaamasta kyselyyn, kun siitä ei koeta apua. Olisikin tärkeää saada vähintään yli puolet henkilöstöstä jokaiselta vastuualueelta vastaamaan kyselyyn paremman kuvan saamiseksi.
Sairaslomien vähentyminen oli yksi tavoitteista. Kysyin jälleen mitä toimia on tehty tavoitteen täyttämiseksi? Teija Liimatainen vastasi sairaspoissaolojen määrän seurannan ja poissaoloista tulevat herätteet esihenkilöille, jolloin voidaan pitää neuvottelu tukitoimista eli ns. varhaisenpuuttumisenmallin käyttämisen. Esihenkilöitä on koulutettu eri tavoin tukemaan työssäjaksamista ja lisäksi TTL:n Jakardi-hanke alkaa sote-tehtäväalueella.
Pääasiassa nämä mallit ovat olleet käytössä jo ennen Pirhaakin. Esihenkilöiden koulutuksesta toivotaan lisäapua henkilöstölle, mutta tällä hetkellä sairaslomien määrä ei ole vähentynyt, vaan hieman kasvanut. Osin tämä selittyy tilastoinnin muutoksella, mutta Liimataisen mukaan ei täysin selitä sitä, ettei tavoitteeseen ole päästy.
Pirha odottaa työntekijöiltään valmiutta muutokseen ja siinä elämiseen, mikä on kenelle tahansa kuormitusta lisäävä tekijä, mutta siinä tukeminen on jäänyt laihaksi. Esihenkilötyöhön on lähdetty panostamaan koulutuksella, josta voi olla apua yksittäisten työntekijöiden tilanteisiin, mutta se ei vastaa ainakaan vielä riittävällä nopeudella tai ennaltaehkäisevästi työnkuormittavuuden vähentämiseksi.
Jotta tavoitteisiin päästäisiin tarvitaan selkeää panostusta. Kyselyyn olisi saatava vastauksia realistisen kuvan saamiseksi ja niihin reagoitava ripeästi, sekä tehokkaasti. Henkilöstöön tulisi panostaa konkreettisin lisätoimia olemassaolevien lisäksi. On tärkeää kuulla henkilöstöä työssäjaksamisen tukemiseksi. Mikään ei muutu, jos mikään ei muutu.
Nyt, kun ulkona on vielä kylmää ja liukasta, on kesälomia suunnitellessa mukava haaveilla jo sen lämmöstä. Kesätyöntekijöiden haku käy jo kuumana niin työtä hakevien kuin myös palkkaavien osalta. Sotella ja pelastustoiminnassa toimintaa ei voida ajaa alas, vaan hoito ja apu on turvattava myös kesällä. Kesä on kuitenkin rankkaa aikaa sotella niin sijaisille, kuin myös töissä olevalle vakituiselle henkilöstölle lomakauden vuoksi. Pelastuspalveluissa turvallisuus on saatava turvattua myös kesäkuukausille, jolloin tehtävät lisääntyvät mm. vesistöillä. Rautaisia ammattilaisia tarvitaan, koska kyse on ihmisten hengestä ja terveydestä.
Hyvä perehdytys on äärimäisen tärkeää kuin myös osaamisen varmistaminen jokaiseen työvuoroon. Työnantajan tulee olla vastuullinen siinä, että sijaisille järjestetään opastusta, sekä tukea työhön ja ettei esimerkiksi sijaisena toimivalle opiskelijalle osoiteta liian haastavia työtehtäviä. Vakituisen henkilöstön työtaakka ei myöskään saa nousta kohtuuttomaksi, heidän ohjatessaan oman työn lisäksi sijaisia ja hoitaessaan usein tavallista enemmän työtehtäviä, joita ei voida aina antaa sijaisille hoidettavaksi. Yhtä vakituista ei voida korvata suoraan yhdellä sijaisella, jos kokemus, osaaminen ja suorituskyky ei ole samantasoinen. On tärkeää hoitaa kesä työnantajana kunniakkaasti, jotta sijaiset haluavat palata seuraavanakin kesänä.
Kesällä henkilöstön lisäksi kärsivällisyyttä vaaditaan myös asiakkailta ja potilailta. On tärkeää ymmärtää monien asioiden olevan kesällä hitaasti eteneviä ja henkilöstön huomion keskittyvän akuuteimpiin asioihin. On hyvä muistaa myös, että työntekijät tekevät varmasti parhaansa ja heidänkin olevan vain ihmisiä. Moni sijainen opettelee uusia asioita.
On tärkeää varata aika terveydenhuoltoon hyvissä ajoin eikä odottaa tilanteen kärjistymistä, joka yleensä sattuu juuri silloin kun ei tarvitsisi. Hätä ei tule kello kaulassa, mutta aina on hyvä tehdä ennakointia. Itsestään huolehtiminen on parasta ennaltaehkäisyä jonka voi tehdä. Myös turvallisuus on tärkeää muistaa, jotta lomastaan voi nauttia rauhassa. Joten vihoittelevalle viisaudenhampaalle aika ajoissa, kyypakkaus mökin kaappiin, varovasti grillin kanssa, viisaasti vesillä ja kärsivällisyyttä mukaan lääkärikäynnille!
Tänään 2.8.2023 on maailman ylikulutuspäivä.
Luonnonvarojen ylikulutus kiihdyttää ilmastokriisiä ja luontokatoa, ja voi johtaa myös konflikteihin. Maapallon ihmiset ovat kuluttaneet seitsemässä kuukaudessa ne luonnonvarat, joiden tulisi riittää koko vuodeksi.
Suomen osuus globaalista ylikulutuksesta on huomattavasti maailmanlaajuista keskiarvoa suurempi. Suomalaisten asukasta kohden laskettu kulutus ylittää maapallon rajat noin nelinkertaisesti. Kulutuksemme kiihdyttää ilmastonmuutosta ja aiheuttaa luontokatoa paitsi Suomessa myös ympäri maailman, ja siksi Suomella on vastuu sekä globaalin ylikulutuksen vähentämisestä että kulutuksestamme aiheutuvien vahinkojen korvaamisesta.”
Hieman roolistasi ja sen luomista tunteista ja paineista:
Suomen ylikulutuspäivästä postasin jo alkuvuodesta. Hyvinvointivaltioiden rooli on suuri, eikä vaikka Kiinaan vertaaminen muuta sitä faktaa ja oikeuta kulutustasi. Et voi vähätellä omaa osallisuuttasi. Et voi perustella valintojasi. Et voi vähentää vastuutasi. Et voi päättää ettei asia koske sinua. Olet osa, halusit tai et. Meillä on mahdollisuus tehdä valintoja. Toisilla niitä mahdollisuuksia on enemmän kuin toisilla. Mutta kun voit valita, mieti edes joskus myös muita.
Ihminen on itsekäs eläin ja se ikävä tunne sisälläsi jota tunnet, on häpeä. Ihmisen on vaikeinta tunnistaa häpeää ja usein se muutetaan tai tulkitaan helpompana tunteena kuten vihana tai loukkaantumisena. Tunnetta voi yrittää peitellä näillä sekundaarisilla tunteilla, mutta aina lopulta ne tulee käsitellä. Oman häpeäsi kanssa elät vain sinä ja sille asialle voit vain sinä jotain tehdä. Toimijuus vähentää sitä epämiellyttävää tunnetta sisälläsi.
Täähän on ihan kamalaa, epäreilua ja lohdutonta vai mitä?
Tämähän on kamalan syyllistävää?
Syyllisyyden taustalla on useimmiten ymmärrys siitä, että toimii väärin. Tämä itsessään on jo tervettä. Mutta tämä ei ole nyt syyllistämistä, vaan epämiellyttävä totuus. Sitä ei voi silotella tai haudata pois mielestä. Se on hyväksyttävä.
Meistä kukaan ei ole ilmaston silmissä täydellinen, eikä sellaista voi vaatia. Mutta yritetään olla aina hieman parempia. 🌍
Viime vuosina on maailmassa ollut lisääntyvästi taantumuksellista ”kehitystä” sateenkaari oikeuksissa ja vihamielistä suhtautumista lgbtiqa+ ihmisiä kohtaan. Sateenkaari arvoja ja oikeuksia voi puolustaa vaikka ei kuuluisi itse sateenkaari vähemmistöön. Tätä työtä näiden asioiden edistämiseksi ja ylläpitämiseksi tulee meidän kaikkien tehdä taukoamatta. Mikään saavutettu edistys ei ole itsestäänselvyys. Maailma on edelleen todella vaarallinen paikka monelle sateenkaari ihmiselle. Ole heidän puolellaan. 🌈
Suomalaiset ovat yksi eniten kuluttavista kansoista maailmassa: kulutamme oman osuutemme maapallon vuotuisista luonnonvaroista kolmessa kuukaudessa. Tänään olemme jo kuluttaneet osamme ja seuraava 9kk elämme yli luonnon kantokyvyn. Suomalaisten ylikulutuspäivä ajoittuu aina alkuvuoteen, sillä suomalaiset kuluttavat oman osansa noin nelisen kuukautta maailman keskiarvoa nopeammin.
Ylikulutuspäivä on se päivä, jona ihmisten kulutus ylittää laskennallisesti maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä.
Luonto on hyvinvointimme perusta. Se ei kuitenkaan kykene uusiutumaan niin nopeasti kuin ihmiset sitä kuluttavat. Me suomalaiset kulutamme noin nelinkertaisesti sen, mikä olisi maapallon rajoissa kestävää. Meidän on kuitenkin mahdollista muuttaa kulutustamme niin, ettei ylikulutuksesta johtuva luontokato uhkaa jälkipolvien mahdollisuutta hyvään elämään.
Kulutus ja sen aiheuttama ympäristökuormitus ei jakaannu tasaisesti maapallon väestön kesken. Rikkain viidennes maailman ihmisistä kuluttaa neljä viidesosaa maailman luonnonvaroista. Tämä merkitsee sitä, että jos väkiluku romahtaisi 1.4 miljardiin niin,että vain tuo rikkain viidennes väestöstä jäisi jäljelle, kulutettaisiin luonnonvaroja edelleen 80 prosenttia siitä mitä nyt – edelleen enemmän kuin maapallon sietokyky sallii. Liiallinen väestönkasvu on kyllä ongelma monista muista syistä, mutta rikkaiden maiden ylikulutusta se ei aiheuta.
Meillä on hyvinvointivaltiona metkittävä vastuu hillitä kulutustamme ja luonnonvarojemme tuhlausta kotimaassa ja ulkomailla. Ihminen ei itse ole tätä kyennyt itsenäisesti toteuttamaan, joten tätä on säädeltävä valtiollisesti ja kansainvälisesti.
Luonto ei tarvitse meitä, me tarvitsemme luontoa.
Riittämättömyyden tunne. Sitä kokee suurinosa ihmisistä jossain kohtaa elämäänsä. Voi tuntua ettei ole tarpeeksi hyvä omille vanhemmilleen ja täytä heidän odotuksiaan. Voi tuntua ettei ole tarpeeksi hyvä vanhempi lapsilleen tai voi tarjota täydellisiä lähtökohtia elämään. Tuntuu ettei suoriudu koulusta niin hyvin kun haluttaisiin tai haluaisi. Ettei ole työssään tarpeeksi hyvä. Ei ole puolisolleen hyvä. Ei nää ystäviä tarpeeksi. Ei urheile tarpeeksi. Ei syö oikein. Ei elä oikein. Ei riitä.
Tähän riittämättömyyden tunteeseen liittyy paljon surua, häpeää, vihaa. Kokemus siitä ettei riitä tai ole tarpeeksi on kuitenkin aina omassa päässä ja se kokemus on kokijalleen aito. Todellisuudessa se on vertailun luoma illuusio. Sen kantaminen on kuitenkin hyvin raskasta. Kun elämässä on paljon asioita; koti, perhe, työ, ystävät, harrastukset, yhteisöt jne. Tuntuu ettei saa tehtyä niin paljon kun haluaisi. Rajallisten resurssien raameissa alisuorittaa luomaansa rimaa. Pitäisi kuitenkin hoitaa työt, koti, ittensä ja vaalit vikisemättä.
Suorittaminen taas on oma myrkyllinen kierteensä, jossa ei pysty koskaan olemaan itselleen kyllin hyvä. Usein paineet tulevat ulkopuolelta ja ihmisen mielessä suorituskeskeisen yhteiskunnan asettamat raamit ovat todellisuus.
Näin vaalien aikan itse olen kokenut suurta riittämättömyyden tunnetta, pettymystä ja häpeää. Ne on ihmiselle kenties vaikeimpia tunteita käsitellä. Tuntuu ettei tee tarpeeksi, ei yritä tarpeeksi, väsyy liian helposti, ei ole riittävä. Monet kampailevat samojen fiilisten kanssa ja silloin tuntuu, että on todella yksin. Se yksinäisyys sen oman riittämättömyyden edessä oikein syventää sitä yksinäisyyttä. Mut halusin sanoo, ettet oo yksin. Me ollaan yhdessä tehty ihan tarpeeksi. Sitä ei ehkä usko ekalla kerralla, kun sen itselleen sanoo, mutta sano se sitten uudestaan ja uudestaan. Kunnes uskot. Koska vaikka vaalit on hyvinkin suorittamista, ei niitä tarvii suorittaa.
Ihmisiähän tässä vaan ollaan.
Tänään torilla keski-ikäinen miesoletettu taputti ohimennessään mua selkään ja totesi ”söisit enemmän lihaa”. Hänen toiminnassaan oli niin monta asiaa pielessä enkä aio vähätellä sitä, koska jollekin tuollainen käytös voi olla todella vaikea asia. Vähän myöhemmin kuulin, että taas on yksi vapaaehtoinen kohdannut uhkailua vaalityötä tehdessään. Ehdokkaiden kimppuun hyökätään niin verbaalisesti, kuin myös fyysisesti. Tämä on uhka demokratialle, sillä moni pelkää lähteä politiikkaan väkivallan ja häirinnän pelossa. Eikä tämä pelko ole tuulesta temmattu.
Kampanjoidessa kohtaa väistämättä suomen mielenterveydenhoidon huonon tilanteen tuloksia, kun ihmiset purkavat pahaa oloaan ehdokkaisiin ja heidän tukijoihinsa. Minua on mm. tytötelty, huoriteltu, kommentoitu ulkonäköä, oletettu paljon asioita ja koskettu ilman lupaa. Olen törmännyt revittyihin vaalitauluihin ja muuhun mainonnan ilkivaltaan. Tiesitkö, että se on laitonta? Vaalihäirintä on äärimmäisen tuomittavaa ja rangaistavaa.
Paljon on ollut ihania kohtaamisia, hyviä keskusteluita ja kysymyksiä, sekä rakentavaa haastamista. Olen keskustellut ihmisten kanssa heidän huolista ja murheista, ohjannut terveyspalveluiden kanssa, selittänyt ja opettanut mm. päihteisiin liittyviä asioita, perustulon periaatteita ja energiantuotannosta. On tullut ihania, kannustavia ja kiitteleviä kommentteja ja olen oppinut paljon. Olen oppinut mm. sen että luonto ja heikompiosaiset tarvitsevat puolustajia. On antoisaa kohdata ihmisiä jotka ovat avoimin mielin ja molemmin puolin kunnioittavalla tavalla liikenteesä.
Tiedän että on raskasta kun flaikkuja tarjotaan kymmenen metrin välein, mutta olethan kohtelias, ”ei kiitos” riittää. Flaikkua tarjoava ihminen voi olla esim. nuori vapaaehtoinen joka vasta harjoittelee ihmisten kohtaamista. Pieni teko sulle, iso asia hänelle. Ollaan ystävällisiä, rakentavia ja pidetään yllä turvallista kampanjatilaa. Jos näät vaalihäirintää, kutsu virkavalta.
Puolustetaan demokratiaa.