Olen ehdolla jatkokaudelle aluevaltuustoon kevään 2025 aluevaaleissa Pirkanmaalla ja ensimmäistä kertaa ehdolla kuntavaaleissa Tampereella.
Aluevaalit 2021 olivat ensimmäiset vaalini ja olen vielä tänäkin päivänä äärettömän kiitollinen siitä luottamuksesta, jonka ansiosta pääsin vaaleista läpi valtuustoon. Noissa vaaleissa puhuin työntekijöistä ja heidän roolistaan sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluissa. Työskentelin itsekin Pirkanmaan sairaanhoitopiirillä ja 2022 jälkeen Pirhan alaisuudessa ihan tavallisena rivityöntekijänä leikkaussalissa. Sittemmin syksyllä 2024 irtisanouduin Pirhan palveluksesta ja siirryin opiskelemaan biotuotetekniikan insinööriksi. Olin 10 vuoden ajan sotella eri tehtävissä, yritin jaksaa siellä, mutta lopulta minun oli todettava, että ala vei terveyteni. Fyysisesti raskas työ nakersi terveyttäni monella tapaa ja asiaa korjailtiin jopa kirurgin veitsen avulla. Vaikka sain osittain apua näihin ongelmiin, ei kaikki tule ehkä enää koskaan kuntoon. Työ aiheutti minulle myös toistuvia työuupumuksia. Eettinen stressi, jatkuva ”tehostaminen” ja suuressa kuvassa arvostuksen puute työntekijöitä kohtaan lisäsi tätä painetta. Vaikka olin löytänyt työpaikan, jossa oli maailman ihanimpia työkavereita ja harvinaislaatuisen taitava lähiesihenkilö koin, että minun on parempi lähteä katsomaan millä muulla tavalla voisin tehdä arvojeni mukaista työtä. Teen edelleen keikkatöitä terveydenhuollossa ja haluankin pitää itseni oikeasti ajan tasalla siitä mitä sotepella tapahtuu siellä missä ne asiat tapahtuvat.
Aluevaltuuston kauden alkupuolella 2021 toimin tarkastuslautakunnan ensimmäisenä varapuheenjohtajana. Nautin tuosta vaikuttamisen paikasta paljon koska siellä tuntui, että pääsee oikeasti nostamaan esiin ongelmakohtia ja käymään hyvää keskustelua koostaen aluevaltuustolle , -hallitukselle ja viranhaltijoille tarkastuskertomuksia. Tarkastuslautakunnan toiminta oli hyvin itsenäistä ja poliittisen populismin ulkopuolella. Valitettavasti kuitenkin selvisi hieman ennen hyvinvointialueen virallisen toiminnan alkua, etten voi jatkaa tehtävässä, jos toimin hyvinvointialueen työntekijänä. Vaihdoinkin näin ollen hyvinvointi- ja kokonaisturvallisuus valiokuntaan. Valiokunnan mukana olen päässyt tutustumaan laajasti pelastuslaitoksen toimintaan, yhteistyöhön poliisin kanssa, turvallisuuden tilanteeseen ja ottamaan kantaa asukkaiden ja asiakkaiden hyvinvoinnin ja turvallisuuden kysymyksiin. Valiokunnat keskittyvät tarkemmin ajankohtaisiin kysymyksiin, laadittaviin suunnitelmiin ja antavat lausuntoina esimerkiksi muutosehdotuksia päätöksentekoon. Olen pyrkinyt tarttumaan näihin vaikuttamisen paikkoihin, vaikka sieltä ei ponnisteta parrasvaloihin, ei kerätä huomiota mediassa tai saada kivoja klippejä omaan someen. Se ei ole minulle tärkeää, vaan se, että tiedän siellä olevan se vaikuttamisen paikka. Monet asiat valmistellaan ja periaatteessa päätetään jo ”kulisseissa”, joten siellä on oltava paikalla. Ja sinne vaikuttamisen mahdollisuuksien äärelle haen jatkokautta. Nyt kun en enää toimi Pirhan työntekijänä, ei minulta rajautuisi pois myöskään lautakunta tai jaosto paikat, joissa vaikutetaan esimerkiksi henkilöstön asioihin.
Kun lähdin ensimmäisiin aluevaaleihin ehdolle, halusin pitää meteliä työhyvinvoinnin lisäksi mielenterveystyöstä ja ennaltaehkäisystä. Nämä teemat ovat edelleen ajankohtaisia ja siksi ne ovat myös tulevien vaalieni keskeisiä teemoja.
Valtuustoryhmämme on pitänyt koko kauden esillä mielenterveys kysymyksiä ja olen yhdessä heidän kanssaan saanut jättää valtuustoaloitteita aiheesta, sekä koskien myös muita tärkeitä asioita. Ennaltaehkäisystä tuli yksi strategian kärjistä, eli se läpileikkaa kaiken toiminnan suunnittelun, velvoittaen viranhaltijoita huomioimaan sen toiminnan uudelleen järjestämisessä. Aluevaltuuston ensimmäinen kausi sisälsi paljon perustuksien rakentamista, uuden luomista, käytäntöjen hakemista ja raamien etsimistä sille, kuinka hommat jatkossa hoidetaan. Jatkossa työtä on vielä paljon ja ensikaudella tullaan tilanteeseen, kun lain mukaan talous on täytynyt saada tasapainoon. Edelleen alijäämäinen budjetti tulisi saada katettua, jotta alue saa lainan uusiin investointeihin, kuten rakennushankkeille uusista sairaalarakennuksista. Nämä hankkeet ovat tärkeitä mm. työturvallisuuden näkökulmasta. Kauden yksi keskeisimpiä haasteita on ollut valtuuston puoluepaikkojen jakautuminen oikean laidan hyväksi. Kokoomus on vetänyt valtuustoa hyvin viranhaltija mielisesti ja persut ovat olleet heidän linjaansa tyytyväisiä. Vaalit tulevat siis olemaan ennen kaikkea mahdollisuus uudenlaiselle lähestymistavalle, jossa viranhaltijoiden esitykset eivät ole kyseenalaistamatta nuijittu. Uusi valtuuston kokoonpano on mahdollisuus myös paremmalle yhteistyölle asioiden valmistelun kohdalla.
Politiikan ei toivota puuttuvan operatiiviseen toimintaan, vaan aluevaltuusto on osa strategista johtamista. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei valtuusto päätä ns. seinien paikasta tai aukioloajoista. On järkevää, ettei yksittäisten asioiden käytännön toteutuksesta päätä työyksikön toiminnasta liian kaukana olevat henkilöt. Poliittisesti on kuitenkin mahdollista vaikuttaa näihin asioihin aluevaltuustossa. Aluevaltuusto päättää suuria linjoja ja raamit sille, kuinka toiminta tulee suunnitella palvelu- ja toimialueilla. Kun suunnitelmia toteutetaan käytännössä, on niitä noudatettava. Valtuustolla on strategian lisäksi suora vaikutus mm. rahoituksen kohdentamisen kautta toiminnanjärjestämiseen, toimipisteisiin, palvelutarjontaan tai henkilöstönmäärään eri osa-alueilla. Hankala taloudellinen tilanne on kuitenkin saanut aikaan myös huonoja päätöksiä johtoportaassa, johon valtuutettuna ei ole suoraan saanut olla vaikuttamassa. Hyvinvointialueiden toiminnan edellytykset tulee valtiontasolta lainsäädännöstä ja sen myöntämästä rahoituksesta. Hyvinvointialueilla on nyt hyvin vähän mahdollisuuksia ”soveltaa”, koska laki määrittää mitä tulee järjestää ja antaa siihen riittämättömän rahoituksen. Hyvinvointialueen tehtävänä on ratkaista tämä ongelma, jos se haluaa jatkaa toimintaansa. Mikäli alue ei tässä suoriudu, ottaa valtio ohjat alueen talouden tasapainotuksesta eli käytännössä leikkauksista. Näin hyvinvointialueet on pakotettu tekemään leikkauksia, hakemaan säästöjä ja muuttamaan toimintansa järjestämistä hyvin nopeasti, vain muutaman vuoden aikana. Palveluiden tarve ei kuitenkaan vähene ilman ennaltaehkäisyyn panostamista vaan vaatii pitkäjänteistä työtä ja aikaa. Panostuksella voidaan saada aikaan positiivisia vaikutuksia mm. palvelutarpeen keventymisellä, oikein kohdistettuna apuna ja aikaisempana puuttumisena.
Olen myös ensimmäistä kertaa ehdolla samaan aikaan käytävissä kuntavaaleissa Tampereen kaupunginvaltuustoon.
Näen kahdet vaalit mahdollisuutena. Valtuustossa on puhuttu läpi kauden siitä, kuinka tärkeää yhteistyö kuntien kanssa on hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistämisessä. Näissä kysymyksissä koen osaamisestani olevan hyötyä. Valtuustoissa kuitenkin toimitaan aina juuri sen valtuuston valtuutettuna, jonka pöydässä istutaan, ajaen siellä parasta. Ymmärryksestä ja tiedosta eri valtuustojen asioista ei ole kuitenkaan haittaa, vaan mielestäni se parantaa tietoon pohjaavaa päätöksentekoa. Periferiakuntien edustajien kohdalla tuntuu välillä käyvän niin, että kuntapoliitikko tulee aluevaltuustoon ajamaan oman kunnan asiaa, eikä koko hyvinvointialueen etua. Tämä on toki hyvin inhimillinen tapa reagoida esimerkiksi palvelu leikkauksiin ja merkki siitä, että nämä kunnat eivät ole tulleet kuulluksi ja huomioiduksi oikein. Koko valtuuston tulee ajaa koko alueen yhteistä etua kokonaisuutena ja siihen tulee kuulua pienien kuntien aseman huomioiminen järkevästi ja tasapuolisesti. Tampereen valtuutettuna ei synny samankaltaista kuntaristiriitaa aluevaltuustossa, koska väestöpohja ei karsi tärkeitä palveluita kaupungista. Tampereen onkin tärkeää osallistua ympäryskuntiensa kanssa tehtävään yhteistyöhön laajasti.
Viime eduskuntavaaleissa halusin nostaa esiin opiskelijoita, ja tätä aion jatkaa myös kuntavaaleissa. Valitettavasti heihin on kohdistettu leikkauksia, joiden vaikutukset kaatuvat myös kuntien niskaan. Tampereella on kolme isoa korkeakoulua, lukuisia lukioita ja kattavaa ammatillista koulutusta monessa eri oppilaitoksessa. Tampere on opiskelijakaupunki ja siihen on panostettava. Opiskelijoista tulee tulevaisuuden osaajia, joita kannattaa houkutella jäämään Pirkanmaalle. Yrityksille on suotuisaa asettua tänne, jos tekijätkin ovat täällä. Oppiminen on elinikäinen asia ja siihen tulee panostaa sen mukaisesti. Tästä on runsaasti tutkittua tietoa: lapsen kasvun ja kehityksen tukeminen luo perustuksen tälle polulle, koulutuksen tasolla on yhteys terveyteen ja uuden opettelu ylläpitää toimintakykyä, sekä ehkäisee muistisairauksia. Koulutus, tutkimus ja kehitys ovat avain talouskasvuun ja uusiin innovaatioihin. Sivistystyö on tärkeä osa myös kulttuuria, jolla on mahdollisuus kukoistaa Tampereella. Tämä lisää ihmisten hyvinvointia ja työpaikkoja. Kaupunkikehityksen suunta tulee pysyä siinä, mikä tukee asukkaiden terveyttä, hyvinvointia ja viihtyvyyttä. Hyvinvointia ja terveyttä lisää myös liikunta, mutta ne myös mahdollistavat liikkumisen. Huonosti voiva ihminen ei usein jaksa liikkua ja kiire saa monen karsimaan liikunnan arjesta ensimmäisenä. Lapsilla ja nuorilla tulisi olla mahdollisuus kasvaa liikunnallisiksi perheen taloudelliseen taustaan katsomatta. Kaupungilla on iso rooli arjen liikunnan mahdollistaja kaikenikäisille. Kaupunkisuunnittelulla, liikuntapaikoilla, seurojen tukemisella, tieverkostolla ja kouluilla on roolinsa tässä, johon kuntapolitiikassa voidaan vaikuttaa.
Asiat eivät synny itsestään, vaan ne ovat aina seurausta jostain muutoksesta. Muutoksia tehdään tai niihin vastataan.
Jotkut asiat tapahtuvat nopeasti ja jotkin vaativat pitkän ajan. Tärkeintä on kuitenkin olla paikalla siellä missä suunta ja ratkaisut valitaan. Päätöksenteon tulee olla tutkittuun tietoon perustuvaa, ratkaisukeskeistä, pitkäjänteistä, inhimillistä ja empaattista. Siksi haen jatkokautta Pirkanmaan aluevaltuustossa ja olen ehdolla Tampereen kuntavaaleissa. Jotta nämä asiat eivät jää huoneiden ulkopuolelle.
